Kun lunta alkaa tulla tupaan, ala lapioida heti!

Kuka tahansa voi uupua ja kärsiä mielenterveyden häiriöistä. Vaikka työ-, koti- ja ihmissuhdeasiat olisivat olleet aikaisemmin kunnossa ja kaikki mallillaan, elämässä saattaa tapahtua asioita, jotka voivat muuttaa lupsakankin ihmisen kyyniseksi ja masentuneeksi. Läheinen ihminen voi sairastua vakavasti tai kuolla, ihmissuhteissa voi tulla ongelmia ja työpaikallakin saattaa tapahtua organisaatiomuutoksia, jotka tekevät tulevaisuuden epävarmaksi ja työtaakan kestämättömäksi.

Murheet ja huolet voivat vaikeuttaa töihin keskittymistä. Työpäivät venyvät, työnteko on tehotonta ja illatkin kuluvat murehtiessa. Yöunet jäävät vähiin ja ihmiselle alkaa tulla epämääräisiä fyysisiä oireita, kuten painon tunnetta rinnassa. Pinna saattaa olla koko ajan kireällä, eikä vapaa-ajallakaan enää rentoudu. Sitten voi koittaa hetki, että ajatus töihin menosta tuntuu mahdottomalta.
Diagnoosina voi olla vaikea tai keskivaikea masennus, ja edessä pitkä sairausloma.

Mielenterveyden häiriöt ovat tällä hetkellä suurin syy työkyvyttömyyseläkkeeseen. Esimerkiksi vuonna 2017 niiden takia työkyvyttömyyseläkettä sai 144 600 henkilöä. Heistä 16 prosenttia oli osatyökyvyttömyyseläkkeellä.
Monesti ajatellaan, että uupuminen tapahtuu yhtäkkiä. Ikään kuin ihminen juoksisi päin seinää.
Todellisuudessa tilanne kehittyy vuosien aikana ja on monen asian summa. Joillakin muutokset saattavat kestää jopa parikymmentä vuotta.
Jos elämässä on taustalla vielä muita traumatisoivia tapahtumia, kuten koulukiusaamista, ajautuminen masennukseen on entistä todennäköisempää.

Elämässä on monia merkkejä, jotka huomaamalla olisi mahdollista puuttua ajoissa alkavaan uupumiseen: 1. kuormittuminen, 2. fyysinen oireileminen, 3. ahdistus, 4. kyynistyminen ja lopulta 5. työkyvyttömyys.
Se, että uusien asioiden omaksuminen töissä on vaikeaa tai että työpäivät venyvät, on selvä merkki siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Kun elämä tuntuu tyhjältä eikä ihminen palaudu, ollaan jo aika pitkällä. Hälytyskellojen pitäisi soida myös silloin, kun aikaisemmin mukava ihminen muuttuu kireäksi ja negatiiviseksi. Unen laatu ja määrä ovat konkreettisia mittareita sille, onko kuormittunut.

Kaikkien ei ole helppo sanoa, että he tarvitsen apua. Työntekijä voi pelätä, että häneltä viedään ylennys tai että hän saa potkut seuraavissa yt-neuvotteluissa. Kaikki eivät myöskään uskalla kysyä työkavereilta, miten toisella menee. Esimiehenkin voi olla vaikea tiedustella alaiselta töihin liittymättömiä kuulumisia. Lähijohtajien tulisikin tarttua pieniin merkkeihin ja seurata intuitiota.
Jos sinulla on tunne, että asiat eivät ole kunnossa, ota jämäkästi asioita esille. Ymmärrä, ettei vastaaminen ole alaiselle välttämättä helppoa. Ja lähijohtajankin pitää pyytää apua, ellei hän tunnu pääsevän eteenpäin.

Työntekijän itsensä olisi syytä pysähtyä pohtimaan omia verkostojaan: onko minulla hyviä ihmissuhteita? Onko lähelläni ihmisiä, joille voin sanoa, miltä minusta oikeasti tuntuu? Toteutuvatko perustarpeeni, kuten riittävä uni ja säännöllinen ruokailu?
Kun lunta alkaa leijailla tupaan, pitää alkaa lapioida heti – jos lunta on jo tupa täynnä, siinä on melko kolaaminen.
Töissä olisi esimerkiksi tärkeää pysähtyä säännöllisesti arvioimaan, toimiiko työn organisoimistapa ja onko työtä mahdollisesti liikaa. Säännölliset keskustelut oman lähijohtajan kanssa ovat tärkeitä. Asioita voi pohtia niin ikään kollegan tai työpaikan henkilöstöasiantuntijan kanssa. Myös työnohjaus työnohjaajan kanssa on mainio työväline.

Sanna Miettinen
työhyvinvoinnin asiantuntija, työnohjaaja
010 526 6030
sanna.miettinen@treili.fi