Miten suunnistaa työelämän risukoissa kohti tavoitetta?

Niin suunnistuksessa kuin työelämässäkin voi vastaan tulla risukko – tai jotain muuta epämukavaa. Tämänkertaisessa blogissa pohdin, miten arjen risukot vaikuttavat työhyvinvointiin ja tavoitteiden saavuttamiseen omassa työssä.

Suunnistuksessa ja työelämässä on paljon yhtymäkohtia, joita huomaan tuumivani näin lomakauden jälkeen. Viime vuonna pohdin blogissani, olemmeko työelämässä samalla kartalla. Tänä syksynä ajatukseni ovat vallanneet kysymykset siitä, miten työn tavoitteet, työhyvinvointi ja muuttuvat olosuhteet pysyvät tasapainossa.

MAHTAVA MUSTIKKAMÄTÄS ODOTTAA

Suunnistusharrastuksen myötä huomaan asennoituvani risukkoon eri tavoin kuin ennen. Tämä konkretisoitui viime viikonlopun mustikkareissulla. Löysin aivan mahtavan mustikkamättään, joka oli osittain kaatuneen puun ja sen oksien alla. Marjat olivat kypsiä, isoja ja niitä oli paljon. Tavoite oli selkeä, marjat on saatava ja oksat olivat vain hidaste, joka oli voitettava.

Pieni epämukavuus, kuten raapivat oksat tai hankalat asennot, eivät haitanneet menoa. Ei aikaakaan, kun kyykin keskellä risukkoa käsivarret naarmuilla, mutta poimuri täynnä! Fiilis oli mitä mahtavin ja tunsin voittaneeni risukon lisäksi myös itseni. Aiemmin olisin todennut, ettei tästä pääse, jättänyt mustikat poimimatta ja etsinyt niitä helpommasta paikasta. Ehkä ostanut ne jopa torilta.

Mitkä teillä ovat työelämän risukoita? Miten olisi järkevintä kiertää ne? Entä milloin on hyvä rynnistää suoraan lävitse kohti tavoitetta? Ja mikä tärkeintä – onko oman työsi tavoite selvillä ja oletko valmis sietämään vähän epämukavuutta sen vuoksi? Hyvinvoivassa työyhteisössä vastaus viimeiseen kysymykseen on todennäköisesti kyllä. Yhteinen, rohkea keskustelu työpaikalla auttaa tuomaan esiin arjen pieniä risukoita, jotka voivat ratketa pienellä kompassin kääntämisellä, vähentäen työn kuormitusta. Esimiehen vinkkilistan löydät täältä.

TYÖSSÄ JAKSAMINEN TARVITSEE TUKEA

Marjastaessa en häiriinny, jos näen sattumalta suunnistusrastin, mutta suunnistaessa huomaan häiriintyväni, jos näen runsaasti vadelmia, mustikoita, puolukoita tai sieniä. Näkökulmastani ja tavoitteen asettelustani riippuen kyseessä voi olla hyvinkin herkkä tasapainotila, joka ei kestä ulkopuolisia häiriötekijöitä.

Mitkä työt edellyttävät sinulta suurta keskittyneisyyttä ja työrauhaa? Mitä töitä voit tehdä hieman rauhattomammassakin tilassa? Miten tästä sovitaan ja viestitään työyhteisössä? Uskon, että kysymällä, keskustelemalla ja kuuntelemalla työkavereita päästään jo pitkälle.

Monissa paikoissa työn tavoite on hukkunut lukemattomien organisaatiomuutosten, järjestelmäuudistusten tai alati vaihtuvien työryhmien sekaan. Jossain paikoissa tiedetään periaatteen tasolla, mitä työllä tavoitellaan, mutta työn tekemisen mahdollisuudet ovat olemattomat. Onneksi on myös paikkoja, joissa työn tavoite on kirkkaana ja hyvät olosuhteet tavoitteen toteuttamiseen ovat olemassa.

Vaikka työn puolesta kaikki olisi mallillaan, tavoite ja mahdollisuudet tasapainossa, niin millainen tavoite saa sinut ponnistelemaan ja sietämään välillä epämukavuuttakin? Mitä tapahtuu silloin, jos et enää löydä syytä, minkä vuoksi jaksat ponnistella? Se on joka tapauksessa varmaa, ettei kukaan jaksa koko ajan rämpiä pelkässä risukossa! Väliin tarvitaan paljon mukavia sammal- ja jäkälämättäitä, joista marjojen poimiminen on helppoa ja vaivatonta. Mennään yhdessä siihen suuntaan.

 

Sanna Miettinen
työhyvinvointipalvelujen johtaja
050 576 8443
sanna.miettinen@treili.fi