Tunnista uupumuksen varomerkit – Uupumus ei iske yhtäkkiä

Kestämätön kokonaiskuormitus on usein syynä työkyvyn heikkenemiseen. Uupumus hiipii elämään hiljalleen, kun asioita on liikaa. Tärkeää on pysähtyä havaitsemaan varhaiset merkit ja toimia ajoissa.

Kuka tahansa voi uupua ja kärsiä mielenterveyden häiriöistä. Vaikka työ-, koti- ja ihmissuhdeasiat olisivat olleet aikaisemmin kunnossa, elämässä saattaa tapahtua asioita, jotka voivat muuttaa lupsakankin ihmisen kyyniseksi ja masentuneeksi: Läheinen ihminen voi sairastua tai kuolla. Ihmissuhteissa voi tulla ongelmia tai työpaikalla saattaa tapahtua muutoksia, jotka tekevät tulevaisuuden epävarmaksi ja työtaakan kestämättömäksi. Jos taustalla on vielä käsittelemättömiä elämäntapahtumia, kuten koulukiusaamista tai muita menetyksiä, on masennukseen ajautuminen entistä todennäköisempää.

Monesti ajatellaan, että uupuminen tapahtuu yhtäkkiä. Ikään kuin ihminen juoksisi päin seinää.
Todellisuudessa tilanne kehittyy vuosien aikana ja on monen asian summa. Joillakin asiat saattavat kasaantua jopa parikymmentä vuotta, kunnes uupumus ottaa vallan. Diagnoosina saattaa olla silloin vaikea tai keskivaikea masennus, ja edessä pitkä sairausloma.

Uupumus oireilee monin tavoin

Voit ehkäistä vakavaa uupumista tunnistamalla siihen liittyviä varomerkkejä. Ensimmäisenä muutoksia tapahtuu usein vapaa-ajan vietossa, kun ennen mielekkäät harrastukset ja tapahtumat alkavat pikkuhiljaa tuntua hankalilta ja aikaa vieviltä. Kynnys lähteä ja osallistua nousee korkeammaksi. Kotisohva ja Netflix vetävät yhä enemmän puoleensa, varsinkin näin korona-aikana, kun harrastuksetkin ovat tauolla. Samanaikaisesti nukkumisessa ja unessa voi tapahtua muutoksia. Nukahtaminen voi olla vaikeaa, uni on katkonaista ja saatat herätä jo aamuyöllä. 

Uupumuksen edetessä muutoksia alkaa tapahtua myös ihmissuhteissa. Voi olla, ettet jaksa enää tavata ystäviä tai sukulaisia. Pidät puhelinta äänettömällä, ettei kukaan vain häiritse ja vaadi tai odota sinulta mitään. Olet ärtyisä ja pinna kireällä myös kotona. Laiminlyöt itsestäsi huolehtimista, etkä välttämättä jaksa kiinnittää huomiota ruuan laatuun ja säännöllisyyteen. Ulkoinen olemuskin voi muuttua epäsiistiksi. Lopulta uupuminen alkaa näkyä myös töissä. Keskittyminen on vaikeaa, työpäivät venyvät, työnteko on tehotonta ja illatkin kuluvat murehtiessa.

On syytä muistaa, että varomerkit ovat jokaisen ihmisen kohdalla yksilöllisiä. Jos toiminta ja käytös muuttuvat siitä, miten ihminen on aiemmin toiminut, on läheisten, työtovereiden tai lähijohtajan hyvä kysyä, miten sinulla menee tai mitä kuuluu. Kysyminen on tärkeää, koska ihmisen itsensä voi olla vaikeaa tunnistaa tai myöntää olevansa uupunut.

Kysy kuulumisia työkaverilta

Mielenterveyden häiriöt ovat tällä hetkellä suurin syy työkyvyttömyyseläkkeeseen. Esimerkiksi vuonna 2019 työkyvyttömyyseläkettä sai 134 200 henkilöä, joista 43 prosenttia eli 57 706 henkilöä sai eläkettä mielenterveysperusteisesti.

Kaikkien ei ole helppo sanoa työpaikalla, että he tarvitsevat apua. Nykyinen etätyö voi nostaa kynnystä vieläkin suuremmaksi. Työntekijä voi pelätä, että häneltä viedään ylennys tai että hän saa potkut seuraavissa yt-neuvotteluissa. Kaikki eivät myöskään uskalla kysyä työkavereilta, miten toisella menee, ja joskus lähijohtajankin voi olla vaikea tiedustella työntekijältä töihin liittymättömiä kuulumisia.

Myös koronan aiheuttamat muutokset työssä haastavat uudella tavalla vuorovaikutustilanteita, joissa voi kysyä, mitä työkaverille tai työntekijälle kuuluu. Ennen koronaa kokouksen jälkeen saatettiin jäädä jutulle tai sovittiin yhteisestä lounaasta, jolloin huolien kertominen tapahtui luontevasti muun toiminnan ohessa. Nykyään etäkokouksen jälkeen ihmiset pääsääntöisesti hajaantuvat ja siirtyvät seuraaviin kokouksiin ilman sen suurempaa kohtaamista tai vuorovaikutusta. Etäkokouksia käydään paljon myös ilman videoyhteyttä, jolloin toisen ilmeiden ja eleiden havainnointi jää puutteelliseksi. Työpaikoilla, joissa edelleen ollaan läsnä, maskit ja etäisyyssuositukset haastavat kohtaamisen. Esimerkiksi sote-alan asumispalveluiden työntekijöille suositellaan, että ruokailu ja kahvihetket olisi syytä viettää yksin altistusten minimoimiseksi.

Jos toimit lähijohtajana, työntekijöiden yksilöllinen kohtaaminen korostuu nyt entisestään. Riippumatta siitä ollaanko etätyössä vai läsnä, työntekijöiden kanssa kannattaa sopia yksilölliset ja säännölliset tapaamiset. Voit kertoa tapaamisen fokuksen jo etukäteen: työhön liittyvien asioiden lisäksi tarkoituksena on käydä läpi, mitä kuuluu kokonaisvaltaisesti. Tällöin kaikki voivat orientoitua tapaamiseen, ja työntekijällä on säännöllisesti mahdollisuus kertoa, mitä oikeasti kuuluu. Tämän jälkeen voit kehittää työskentelyä tekemiesi havaintojen ja saadun palautteen perusteella. Pääasia on, että aloitat rohkeasti ja annat tilaa huolien kertomiselle!

Mitä uupumukselle voi tehdä itse?

Jos haluat itse etsiä ratkaisuja oman kuormasi vähentämiseen, voit pysähtyä pohtimaan tilannettasi: Onko elämässäsi hyviä ihmissuhteita? Onko lähelläsi ihmisiä, joille voit sanoa, miltä oikeasti tuntuu? Miten irtaudut työstä? Miten huolehdit palautumisestasi? Toteutuvatko perustarpeesi, kuten riittävä uni ja säännöllinen ruokailu? Tärkeää on pysähtyä varhaisessa vaiheessa, sillä kun lunta alkaa leijailla tupaan, pitää alkaa lapioida heti – jos tupa on jo lunta täynnä, siinä on melko kolaaminen.

Töissä voit pysähtyä säännöllisesti arvioimaan, toimiiko työn organisoimistapa ja onko työtä mahdollisesti liikaa. Säännölliset keskustelut oman lähijohtajan kanssa ovat tärkeitä. Asioita voi pohtia niin ikään kollegan tai työpaikan henkilöstöasiantuntijan kanssa. Myös työnohjaus työnohjaajan kanssa on mainio työväline.

 

Lue lisää työnohjauspalveluistamme!

Sanna Miettinen
työhyvinvointipalvelujen johtaja
050 576 8443
sanna.miettinen@treili.fi