Työnohjaus nostaa lastensuojelun laatua

Miten voimavarakeskeistä työnohjausta voi toteuttaa lastenkodin työntekijöiden kanssa? Mitä lastensuojelun työntekijöiden työnohjauksessa olisi hyvä ottaa huomioon?

Opiskelen voimavarakeskeiseksi dialogisuutta painottavaksi työnohjaajaksi ja olen tehnyt työnohjauksia lastenkodeissa. Opinnäytetyötäni varten keräsin ohjaamistani ryhmistä välipalautetta, ja tarkastelin sitä suhteessa koulutuksessa esillä olleisiin teoreettisiin käsityksiin voimavarakeskeisestä työnohjauksesta.

Tämä artikkeli pohjautuu opinnäytetyöhöni ja käytetyt lainaukset ovat poimintoja keräämästäni palautteesta.

Lastensuojelun työnohjauksen erityispiirteet

Lastenkotien henkilökunta kohtaa työssään haastavia tilanteita. Heidän on otettava huomioon lukuisia lakeja, säädöksiä ja toimintaohjeita myös silloin, kun asiakkaan tai muiden yksikön jäsenten turvallisuus on vaarantunut.

Työnohjauksen tavoitteena on varmistaa mahdollisuus turvalliseen, aikuisjohtoiseen, lasta ja nuorta kunnioittavaan arkeen. Voimavarakeskeisessä työnohjauksessa tavoitellaan dialogisuutta, jolloin haastavienkin asioiden äärellä ollaan yhdessä, tasavertaisesti keskustellen. Työnohjaaja ei toimi neuvonantajana eikä asetu muita viisaammaksi.

Lastenkodin työntekijät kokivat voimavarakeskeisen työnohjauksen tarpeelliseksi juuri yhdessä puhumisen takia. Yhteinen, moninäkökulmainen keskustelu vahvisti ja tuotti yhteenkuuluvuutta. Merkittävää oli myös omien toimintatapojen pohtiminen toisten työntekijöiden kanssa.

Työnohjauksen ansiosta työryhmän keskinäiset suhteet lähentyivät ja dialogisuuden käyttö lisääntyi myös arjen työssä. Työnohjaus antoi mallia keskusteluihin myös työnohjauksen ulkopuolella.

Elävänä olemisen taito

Työnohjauksissa dialogisuuden lisäksi merkittäväksi tekijäksi nousi refleksio.

Refleksio on elävänä olemista. On tärkeää, että työnohjaaja kykenee olemaan oma itsensä. Aito rinnalla kulkeminen korostuu lastensuojelun ohjauksissa, sillä aiheet ovat usein tunnepitoisia ja työryhmän jäseniä koskettavia.

”Työnohjaus on paikka avata itseään ja sisintään enemmän kuin normaalissa henkilökuntapalaverissa. Vaikeissa asiakastapauksissa tuki on äärimmäisen tärkeää. Sain valtavan tuen ja ymmärryksen”, yksi osallistuja kirjoitti palautteessaan.

Lastensuojelutyön ammattilaisten sijaistraumatisoitumista on tärkeää arvioida heidän kanssaan. Työnohjaajan oma reflektiokyky on merkittävää paitsi ammatillisuuden säilyttämisen kannalta myös työnohjaajan mahdollisen oman sijaistraumatisoitumisen havaitsemisessa.

Toimijuuden kasvu

Toimijuuden vahvistuminen on yksi voimavarakeskeisen työnohjauksen tavoitteita.

Barnes (2000) määrittelee toimijuuden (agency) rationaaliseksi, harkinnanvaraiseksi toiminnaksi. Käsiteparilla toimijuuden tunto (sense of agency) tarkoitetaan Gordonin (2005) & Harrén (1984) mukaan puolestaan yksilön subjektiutta, hänen kykyään tehdä päätöksiään huomioiden niihin liittyvät seuraukset.

Osallistujat kokivat, että omien ja työryhmän vahvuuksien, heikkouksien ja kehitettävien asioiden käsittely työnohjauksissa vahvistivat toimijuuden tuntoa ja selkeyttivät ammatillista identiteettiä. Yhden osallistujan sanoin: ”Työnohjaus on ollut paikka, jossa jakaa asioita, pohtia niitä monilta eri kanteilta ja ennen kaikkea ryhmässä. Se on antanut vahvuutta ja rohkaisua.”

Yksi toimijuutta vahvistava keino voimavarakeskeisessä työnohjauksessa on narratiivisuus eli tarinallisuus. Työnohjaajakouluttaja Pekka Holmin mukaan me elämme tarinoita. Työnohjauksissa käytimme tarinallisuutta selkeyttääksemme asiakkaana olevien nuorten elämänkulkua. Asiakastapausten tarkastelu koko työryhmällä mahdollisti myös yhteisten tarinoiden rakentamista menneisyydestä, nykyhetkestä kuin tulevaisuudesta.

Työnohjaajan psyykkinen kestävyys

Lastensuojelun työnohjauksia tekevän työnohjaajan on hyvä arvioida omaa osaamistaan suhteessa ohjauksessa mahdollisesti esiin tuleviin teemoihin. Sekä kokemukseni että saamani palautteen perusteella oma taustani psykiatrisena sairaanhoitajana on hyödyllinen sekä asiakastapausten käsittelyssä että työryhmän välisten suhteiden tarkastelussa.

Työnohjaajana jäin monta kertaa pohtimaan työntekijöiden tilanteita silloin, kun he jäivät yksin eri lakien puristuksiin. Kuormitusta tuovat esimerkiksi hetket, joissa lastensuojeluyksikön työntekijöiden pitäisi tehdä nopeita päätöksiä lapsen terveyden ja turvallisuuden suojaamiseksi, mutta lapsen tai nuoren sosiaalityöntekijää ei saada kiinni.

Ajattelen, että lastensuojelussa on eniten hyötyä työnohjaajasta, joka kestää kuulla surullisiakin elämänkohtaloita ja kohdata epätoivon tunteita. Työnohjaajan omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää työnohjauksen laadun takaamiseksi.

Työnohjaajan oma resilienssin eli psyykkisen kestävyyden tulee olla tasolla, jolla hän kykenee paitsi työskentelemään haastavissa tilanteissa myös palautumaan työstään.

Lastensuojeluyksiköiden työnohjaus ei ole vain raskasta ja surullista, vaan se on nimenomaan erityisen palkitsevaa. On antoisaa olla osana lastensuojelun ammattilaisten keskinäisessä osaamisen jakamisessa ja asiantuntijuuden kehittymisessä.

Lähteet:

Barnes B. 2000. Understanding agency. Social theory and responsible action. London: Sage.

Gordon, T. 2005. Toimijuuden käsitteen dilemmoja. Teoksessa A. Meurman-Solin & I. Pyysiäinen. Ihmistieteet tänään. Helsinki: Gaudeamus, 114-129.

Harré, R. 1984. Personal being: A Theory for Individual Psychology. Harvard University.

Artikkeli on julkaistu alun perin Osviitta 1/2021 -lehdessä Opinnäyteikkuna-palstalla, joka on juttupaikka työnohjauskoulutusten kirjallisen tuotoston tai lopputöiden pohjalta syntyneille teksteille.

Johanna Vilppola
Työhyvinvoinnin ja kriisityön asiantuntija
050 470 5057
johanna.vilppola@treili.fi