Uusi väitöstutkimus osoittaa: mielenterveyden haasteissa on aina toivoa toipumisesta

Treilin työhyvinvoinnin ja kriisityön asiantuntija Johannan Vilppolan (kuvassa) juuri julkaistu väitöskirja laajentaa näkökulmaa mielenterveyden haasteista kuntoutumiseen. Väitöstutkimuksessa esiin nousseet tulokset kytkeytyvät läheisesti Treilin toimintaperiaatteisiin.

Johanna Vilppola (KM, psyk.sh) tutki väitöskirjassaan mielenterveyskuntoutujien elämäntarinoita, joiden perusteella kuntoutujat tyypiteltiin kolmeen ryhmään: toimijoihin, taistelijoihin ja tipahtaneisiin. Ryhmät kuvaavat sitä, kuinka aktiivisesti kuntoutuja pystyy toimimaan työssä tai opiskelussa. Tutkimuksessa ilmeni, että osa kuntoutujista on tai oli ollut tiukasti opiskelu- ja työelämässä kiinni, vaikka samanaikaisesti he kamppailevat mielen sairauksien kanssa.

– On tärkeää ymmärtää, että jokainen mielenterveyden haasteiden kanssa painiva liikkuu ryhmästä toiseen elämän eri vaiheissa, eikä diagnoosi sulje pois toimijuutta esimerkiksi opiskelussa tai työelämässä. Valitettavasti mielenterveyskuntoutujat mielletään edelleen valtavirrasta poikkeavana ryhmänä, vaikka mielenterveys voi järkkyä kenellä tahansa meistä – sinulla, minulla tai kollegallasi, Vilppola sanoo.

Ymmärrystä toipumisen yksilöllisyyteen

Tutkimuksessa nimetyt ryhmät selkeyttävät toipumisprosessin hahmottamista. Toimijat-ryhmään sijoittuvat henkilöt ovat aktiivisia omassa kuntoutumisessaan, koulutuksessaan, työssään ja elämässään. Taistelijat ovat puolestaan omassa kuntoutusprosessissaan enemmänkin matkalaisina. Heillä on haaveita koulutuksen ja työn suhteen, mutta keinot oman elämän hallitsemiseksi ovat toisten tuen varassa. Tipahtaneet ovat luovuttaneet sekä oman kuntoutumisensa että koulutus- ja työtoimijuutensa suhteen. Heillä on paljon pettymyksiä elämässään ja luottamus yhteiskunnan tukeen ja osallisuuteen on horjunut.

– Toivon tutkimuksen vievän yhteiskunnallista keskustelua siihen suuntaan, ettei mielenterveyskuntoutujia enää eroteltaisi lievästi ja vakavasti sairastuneisiin henkilöihin. Joku voi sairauden pahenemisvaiheessa olla vakavasti oireileva ja sillä hetkellä opiskelu- ja työkyvytön. Kuntoutuessaan hän voikin olla lieväoireinen ja opiskeluun sekä työhön kykenevä. On tärkeää, että mielenterveyspolitiikassa huomioidaan yksilön toipumisen mahdollisuus, sillä mielenterveyskuntoutujan mielen sairauden tila ei ole pysyvä, Vilppola kertoo.

Oikea tuki oikeaan aikaan

Väitöstutkimuksessa esiin nousseet toimijuuden muutokset kytkeytyvät läheisesti Treilin toimintaperiaatteisiin. Treilillä ymmärretään, että ihmiset liikkuvat samalla mielenterveyden janalla kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Mielen hyvinvointia voidaan tukea monin eri tavoin, yksilön tarpeet ja voimavarat huomioiden.

– Treilin historiassa jo Sopimusvuoren perustamisen aikoihin on ajateltu, että mielenterveyskuntoutujat ovat osa yhteiskuntaa ja pärjäävät, kunhan saavat oikeanlaista tukea. Samaa ajatusta olemme jalostaneet tähän päivään. Diagnoosi ei määritä tulevaisuutta, vaan aina on toivoa toipumisesta. Tärkeää on oikea tuki oikeaan aikaan. Ihmisten kohtaaminen, arvostus ja osallisena oleminen ovat suuntaviivoja tekemällemme työlle, Treilin toimitusjohtaja Leena Lehtonen sanoo.

Mielenterveyspalveluiden lisäksi tuen ja toivon periaatteet ovat mukana kaikessa Treilin tekemässä työssä. Muistisairaiden ikäihmisten palveluissa toivo näkyy vahvasti siinä, että tilat ja hoito suunnitellaan asukkaan omaa toimintaa tukevaksi. Kaikilla ihmisillä on halu toimia mahdollisimman itsenäisesti mahdollisimman pitkään, kun tukea on saatavana tarvittaessa.

– Myös työhyvinvoinnin palveluissa oikeanlaisen tuen tarjoaminen on tärkeässä roolissa. Esimerkiksi Helppari-palvelumme tuo täsmäapua tilanteeseen, jossa on jo tunnistettu riski yksilön työkyvyn heikkenemiselle. Työnohjaus puolestaan keskittyy ryhmän ja yksilön toiminnan kehittämiseen, Vilppola havainnollistaa.

Läheiset mukana toipumisessa

Vilppolan väitöstutkimuksen mukaan lapsuuden tekijöistä ei voi päätellä, mihin ryhmään ihminen mielenterveyden haasteita kohdatessaan ajautuu. Perheenjäsenten esimerkki ja tuki auttavat kuitenkin toimijuutta myös myöhemmässä elämässä. Myös muiden läheisten ihmisten tuki kaikissa elämänvaiheissa on tärkeää toipumisen kannalta.

– Olemme Treilillä hyviä rakentamaan asiakkaan toipumista tukevia sosiaalisia verkostoja. Esimerkiksi perhepalveluidemme piirissä on lapsia, heidän vanhempiaan ja läheisiään. Koko lapsen tukiverkko on prosessissa mukana ja heitä autetaan tukemaan lasta ja perhettä oikealla tavalla. Myös aikuisten ja nuorten mielenterveystyössä työntekijämme kertovat läheisille heidän tärkeästä roolistaan ja kutsuvat mukaan toimintaan. Lisäksi muistisairaiden ikäihmisten kodeissa läheiset ovat avainasemassa, ja omaisryhmät kokoontuvat säännöllisesti, Lehtonen kertoo.

Arviointityökalu työn tueksi

Vilppolan väitöstutkimuksen tuloksena syntyi arviointityökalu mielenterveyskuntoutujien koulutus- ja työtoimijuuden tarkasteluun ja kuntoutumisen tueksi. Työkalu sopii sekä kuntoutujien itsensä että heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten käyttöön.

– Ajattelen itse väitöskirjastani niin, että kuka tahansa voi lukea sen ja saada siitä eväitä omaan arkeensa. Olen kirjoittanut kaiken yksiin kansiin, mutta oikeasti siihen ovat vaikuttaneet ja sitä ovat olleet tekemässä niin monet ihmiset – kaikki elämäni kohtaamiset, asiakkaat, läheiset, lapseni, työnantajani ja ohjaajani. Periaate on sama kuin kuntoutustyössä: yksi tekee ja muut auttavat ympärillä, Vilppola sanoo.

– Tutkimukseni tekoprosessi muistuttaa minua runosta, jonka kollegani oli kirjoittanut urani alkuvaiheilla Lystikujan kuntoutuskodin viestivihkoon. Runo on ollut myös työni punaisena lankana kaikki nämä vuodet: ”Ei kaikkea voi tehdä toisen puolesta. Ei elää toisen elämää. Itse sinun on itkettävä yösi aamuksi. Itse. Yksin. Liian usein yksin. Rinnallasi voin kulkea. Taluttaakin tarvittaessa, mutta puolestasi ottaa, en yhtään askelta”

Väitöstutkimuksen Toimijat, taistelijat, tipahtaneet – Koulutus- ja työtoimijuus mielenterveyskuntoutujien elämänkerronnoissa löydät tästä linkistä.