Muistojen bulevardilla AittaTanhuassa

On aika tulla ja aika lähteä ja aika niiden välissä oppia ymmärtämään.

(suomalainen kansanviisaus)

Viimeinen yö AittaTanhua kodissa. Syksyisen illan hämärässä kiertelen, katselen ja talletan muistoja. Talletan sen kaiken hyvän mitä tulee mieleen. Yritän unohtaa ne haasteelliset hetket, joita myös on ollut. Kaikesta tapahtuneista asioista olemme paljon oppineet.

Talvella, ystävänpäivänä 14.2.1998 pakkaslumi narskui kenkien alla, kun me uudet työntekijät astelimme uusiin työpaikkoihimme, Aittakotiin ja Tanhuakotiin. Ilmassa oli vahvasti jännitystä ja silmissä iloinen pilke. Olimmehan me kaikki saaneet uuden työpaikan. Meitä vastassa oli rautainen kolmikko, Leena Salmijärvi, Anu Kulju ja Pirkko Valmari. He kättelivät ja toivottivat tervetulleiksi jokaisen työntekijän.

Siitä se alkoi. Ensin opiskelimme yhteisöllisyyden merkityksestä vanhusten hoidossa draaman keinoin. Meidät jaettiin ryhmiin. Yksi ryhmä keksi esitykselle aiheen, toinen ryhmä esitti sen ja kolmas ryhmä arvioi esityksen. Yhdessä sitten mietimme, miten osasimme toimia. Oliko se oikein vai olisiko siinä kehitettävää.

Kehitettävää oli silloin ja on ollut kaikkina näinä vuosina. Kuitenkin enemmän onnistumisia. Elämä dementiakodissa on ollut yhtä suurta draamaa. Sen me kaikki olemme vuosien saatossa oppineet. Draama oli vain yksi keino, jolla opiskelimme asukkaiden kohtaamisia, haasteellisia hetkiä.  Opiskelimme Naomi Feilin Validaatio-tekniikan ja myöhemmin toteutimme työtämme suomalaisen mallin, Tunteva-koulutuksen mukaan.

 Nyt olen Tanhuan puolen olohuoneessa. Tämän kaappikello tuli Leenan kontissa jostain Euroopasta, kun hän kävi meille huonekaluja sieltä hankkimassa. Leenan mielestä aika on ihmisille tärkeää ja sen tietäminen luo päivälle pohjan. Myös Aitan puolella on kaappikello. Aitan kumea ääninen kello ja Tanhuan kimakka sointinen kello kyllä pitivät ajasta huolen. Teimme ja teemme edelleen työtä ajatuksella: Kiiruhda hitaasti. Aina pysähdymme, kun asukkaalla on asiaa. Niin kiire ei ole koskaan, etteikö ehtisi pientä hetkeä kuunnella. Kohtaaminen ja pysähtyminen ovat vahvuuksia, joita olemme opetelleet.

Me työtekijät olemme viettäneet täällä yhteisiä hetkiä, toiset vuosia, toiset vuosikymmeniä ja toiset kesän tai kaksi. Monet ovat olleet työharjoittelussa tai ensimmäisessä työpaikassaan, ja useat jääneet jo eläkevuosiaan viettämään. Toiset ovat ihan vasta aloittaneet ja opettelevat muistisairaiden hoitoa ja kohtaamista. Työryhmämme on moniammatillinen työryhmä. Jokaisella on jokin vahvuus, josta muut ovat saaneet ottaa oppia. Olemme olleet sulassa sovussa. Tilan antamista toisillemme olemme opetelleet ja oppineet.

Monta hauskaa tapahtumaa on sattunut. Joskus jopa rintaliivit löytyivät uunista, tai huonekalut oli järjestetty jonoon junaksi, joka oli matkalla Toijalaan. Mitä vain saattoi tapahtua. Jokainen asukas ja jokainen työntekijä on jättänyt jälkeensä muistot. Monesti heitä olemme vielä jälkeenpäin muistelleet.

Sinun tulee antaa aikaasi
kanssaihmisillesi.
Vaikka se olisi miten pientä,
tee jotain muiden puolesta
-jotain mistä et saa palkkaa,
vain etuoikeuden tehdä se.

(A.Schweitcer)

Nyt olen Aittakodin keittiössä. Tämän vanhan antiikkipöydän ääressä on jaettu asioita. Puitu asioita ja kerrottu salaisuuksia. Pinta on jo mennyt huonoksi, tuskin muuttaa uusiin koteihin.

Ilon ja surun hetket olemme vahvasti eläneet yhdessä. Elämä on opettanut meitä monin tavoin. Kuolema on ollut läsnä odotettuna ja yllättäen. Luopuminen asukkaista tuntuu sydämessä mutta näin se on elämän laki. On aika syntyä ja aika kuolla. Muistot eivät kuole.

Työtoverien kanssa olemme kulkeneet mukana omaisten suruissa ja tukeneet heitä. Olemme antaneet toisillemme palasia itsestämme, elämästämme, iloista ja suruista kukin omalla tavallaan. Tämä on ollut turvallinen työpaikka. On saanut olla oma itsensä. Omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Olemme olleet ihmisiä ihmisille. Iloa ja naurua olemme viljelleet, se on ollut vahvuutemme.

Käväisen vielä meidän pihamaalla. Tämä piha on antanut mahdollisuuden asukkaiden itsenäiseen ulkoiluun. Täällä ovat omaiset saaneet nauttia läheistensä kanssa kesästä. Ehkä niin kuin silloin ennen… Isojen omenapuiden katveessa istuskelu on vienyt ajatukset menneitten vuosikymmenten taakse. Pionien hurmaava tuoksu, marjapuskien punertuvat marjat, sekä piha, johon sai aina mennä. Monet ikimuistoiset päiväkahvit olemme siellä asukkaiden kanssa juoneet. Asukkaat pääsivät aina halutessaan ulos. Itsenäisesti liikkuvat asukkaat nauttivat siellä ulkoilustaan. Vuotuiset kesäjuhlat, makkaran ja lettujen paistaminen ovat olleet kohokohtia. Tämä piha on ollut kuin ”salainen puutarha”. Kaikkialla on luonto läsnä. Kukkasia, puita, pensaita, ruohoa kaikkialla. Laitan haikeudella portin kiinni, vanha nariseva portti, elämää nähnyt.

Sinun ei tarvitse olla joka päivä
parempi kuin edellisenä päivänä.
Ihmiset voivat kasvaa myös
pienenemällä, tulemalla jälleen lapsiksi.

(Martti Lindqvist)

Voin vain todeta, että me olemme rautainen jengi ja meillä on sydän kohdallaan. Asukkaat ovat meille elämää opettaneet. Heiltä olemme saaneet monia viisauksia vuosien saatossa. Toivon, että Leenan antamat opit säilyvät sydämissämme ja kulkeutuvat mukanamme uusiin koteihin. Näihin Leenan sanoihin lopetan tämän muistelun.

Leena sanoi: ” Te olette täällä vain yhden työvuoron kerrallaan, kun taas asukkaat ovat täällä aina, loppuelämänsä. Antakaa heidän kokea, että olette yhtä suurta perhettä. Eläkää heidän kanssaan, heidän arkeaan ja pyhää. Iloitkaa heidän ilossaan ja surkaa heidän surussaan. Näin opitte itsekin elämää.  Olkaa tasavertaisia asukkaiden kanssa ja antakaa heidän tuntea itsensä arvokkaiksi.”

Jos voisin estää yhtä sydäntä
särkymästä
en elä turhaan.
Jos helpotan yhden ihmiselämän
tuskaa
tai lievitän yhtä kipua
tai autan pyörtyneen punarinnan
takaisin pesäänsä
en elä turhaan.

(E. Dickinson)

Kirjoittanut Päivi Sipilä kaikkien AittaTanhualaisten puolesta.

Miksi Treili?

Työmme korkea laatu

Työntekijöillämme on vankka ammattitaito ja palava halu auttaa kohti sujuvampaa arkea.

Yksilön arvostaminen

Meillä jokainen saa elää omannäkoistä elämää omilla vahvuuksillaan.

Inhimillisen kohtaamisen taito

Kohtaamme ihmiset ihmisinä, ja meillä on taito kuulla ja olla läsnä.

Uudistumishalu

Kehitämme rohkeasti uusia, entistä joustavampia palveluja elämän eri tilanteisiin.
On ollut hienoa, että isä on voinut elää hyvin pitkälle omannäköistä elämää tässä sopivan pienessä yhteisössä ja arjen osallisuus on ollut korkea ja todella merkityksellinen. ”
- Omainen

Haluatko tietää lisää palveluistamme? Ota yhteyttä

  • Jätäthän yhteystietosi, mikäli haluat, että sinuun otetaan yhteyttä!
  • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.
Jos sinulla on mitä tahansa Treiliin liittyvää kysyttävää, soita Niinimäen Merville!
046 923 3827
info@treili.fi