Parhaillaan käynnissä olevat hyvinvointialueen kilpailutukset ovat aiheuttaneet meille palveluntarjoajille lukuisia kysymyksiä hankintakriteereistä ja tilaajan tahtotilasta. Esimerkiksi ikäihmisten ympärivuorokautisia palveluja koskevassa tarjouspyynnössä hyvinvointialue laskee vuorokausihintaa olennaisesti.
Tarjouspyynnössä asetettu kattohinta vuorokaudelle on noin 5% pienempi kuin nykyisen sopimuksen mukainen hinta huolimatta siitä, että tuotantokustannukset ovat lyhyessä ajassa nousseet noin 7%. Lisäksi tarjouspyynnössä esitetyt toiminnan vaatimukset kasvavat ja vaateista aiheutuu palveluntuottajalle uusia investointi- ja kustannustarpeita. Esimerkkeinä tästä on pakollinen hoitajakutsujärjestelmä ja verinäytteidenotto osana omaa toimintaa. Kattohinnan laskentaperusteita tilaaja ei ole avannut pyynnöistä huolimatta mutta toteaa, ettei hyvinvointialueen oma hinta ole vertailukelpoinen yksityisten toimijoiden hintoihin.
Olennaista kilpailutuskäytännöissä on myös näkymät tulevista hinnankorotuksista. Kyseisessä tarjouspyynnössä hyvinvointialue pidättää itsellään oikeuden olla nostamatta hintoja sopimuskauden aikana, sekä mahdollisuuden myös alentaa hintoja. Perusteena tähän on yleinen kustannuskehitys ja hyvinvointialueen oma taloudellinen tilanne. Hinnankorotusmahdollisuuksien lisäksi sopijapuolet ovat varsin eriarvoisessa asemassa myös sopimuksen irtisanomisessa. Sopimuksen irtisanomisaika on hyvinvointialueen toimesta 6 kuukautta ja palveluntarjoajan toimesta12 kuukautta. Toki palveluntarjoajat tekevät aina itse päätöksen siitä, jättävätkö tarjouksen vai eivät. Epäselväksi kuitenkin jää, mistä uudessa sopimuksessa oikeastaan sovitaan, kun sekä palvelun tuottamisen sisältö että hinta ovat valmiiksi määriteltyjä. Sopimus saa asiakirjana hyvin erilaisen luonteen, kuin mitä pääsääntöisesti sopimisella ymmärrämme.
Meneillään olevan kilpailutuksen sopimusehdoilla rikotaan myös nykyinen, hyvä sopimustilanne. Kohdillaan oleva, realistisesti laskettu hinta takaa laadullisten tekijöiden ja riittävän henkilöstömitoituksen toteutumisen. Tämä näkyy hoivakodeissa asukkaiden tyytyväisyytenä, parantuneena työelämän laatuna ja työvoiman saannin helpottumisena. Nykyinen, voimassa oleva sopimus on osaltaan taannut sen, että meillä ei enää puhuta hoivakriisistä. Tämä on ollut meidän kaikkien yhteinen tavoite ja tahtotila.
Kilpailutusstrategian parantamiseksi näen viisi toimenpidettä. Ensinnäkin kilpailutusten tavoitetila pitää nähdä riittävän pitkällä aikavälillä, ei vain seuraavan kahden tai kolmen vuoden aikajänteenä. Toisekseen kilpailutuksissa pitää huomioida koko palvelukenttä, ei vain yksittäistä palvelutuotetta. Kolmannekseen säästöajattelun sijaan tulee keskittyä tuottavuusajatteluun. Monituottajamallissa tuottavuuden parantuminen tai heikentyminen syntyy julkisen ja yksityisen yhteenlasketusta työstä ja kustannuksista. Neljännekseen vuoropuhelua ja yhteistyötä julkisen ja yksityisen kesken tulee parantaa olennaisesti. Viidenneksi päätösten tulee perustua realistiseen laskentaan ja laskentaperusteiden avaamiseen.
Lyhytaikaisella, siiloutuneella ja sanelevalla kilpailutuspolitiikalla on julkistalouden tuottavuuden kannalta kyseenalaiset seuraukset. Tuottavuusajattelussa on tärkeää nähdä kaikki toimijat osana prosessia ja tehdä hyötyanalyysiä perustuen todellisiin kokonaiskustannuksiin. Sote-palveluiden tuottamattomuuden suurin riski on siinä, että tänään säästetty euro maksaa huomenna viisi euroa. Tähän meillä ei nähdäkseni ole varaa.
Kirjoittaja
Leena Lehtonen
- toimitusjohtaja
- 040 704 4280
- leena.lehtonen@treili.fi