Treilin pitkäaikainen kanslisti Leena Mäkinen jää eläkkeelle tänä syksynä. Leena on tullut tutuksi niin meille Treilin ja Sopimusvuoren työntekijöille sekä asiakkaille kuin myös yhteistyökumppaneillemmekin.
Leena omin sanoin
Helmikuun 22.päivänä tänä vuonna tuli täyteen 22.vuoteni silloisella Sopimusvuorella, nykyisellä Treilillä. Tämä on ollut huikeaa aikaa ja olen äärettömän kiitollinen siitä, että työuraani olen tehnyt juuri täällä.
Eräänä päivänä tammikuussa 1999 soi puhelin ja soittaja esitteli itsensä Leena Salmijärveksi Sopimusvuoresta. Sovimme, että käyn tapaamassa häntä ja keskustelemassa siitä, millainen työtehtävä hänellä olisi vailla tekijää. Kirjanpitäjää Leena silloin etsi. Kirjanpitotaitoni eivät olleet kummoiset, joten siihen tehtävään minusta ei olisi ollut. Mutta onnekseni jonkin ajan perästä Sopimusvuorella tarvittiin kanslistia.
Siihen pestiin lupauduin enkä koskaan ole sitä katunut. Suuret kiitokset Leenalle, että pääsin tehtävään, joka on ollut minulle todella mieleinen ja olen ollut siinä kuin kotonani.
Alusta asti tehtäviini täällä meillä ovat kuuluneet asiakas- ja kuntalaskutukset.
Vuosien myötä tehtävät ovat muuttuneet ja mukautuneet meidän toimistomme ja toimintamme mukaan. Muistan, miten helppoa oli asettua Sopimusvuoreen ja miten monen kirjavaa työtä sai tehdä ja miten monenlaisessa sai olla mukana ja käyttää kaikkia vähäisiä taitojani monella lailla.
Toimiston työtavat ovat muuttuneet ajanmukaisemmiksi. Emme ole voineet jäädä paikoillemme, kun yhteistyötahojemme toimintatavat, ohjelmistot sekä lakisääteiset velvoitteet on hoidettava niin kuin eri tahot ne haluavat hoidettavan – ja haluamme hoitaa ne hyvin. Yksiköissä ihmisten kohtaamisen taito on ollut ja pysyy arvokkaimpana taitonamme.
Työssäni minulle on ollut rakkainta asiakkaittemme tapaaminen. Siitä olen jo koronan ja toimiston muuton vuoksi joutunut erkaantumaan. Samoin kuin yksiköittemme työntekijöistä, joiden kanssa on ollut ilo ja kunnia olla yhteistyössä. Samoin yhteistyötahojen eli kuntien, edunvalvonnan ja omaisten kanssa toimiminen on ollut mieleistä.
Olen erityisesti arvostanut Sopimusvuoren/Treilin alkuvaiheiden uranuurtavuutta, josta voimme olla ylpeitä ja jonka varaan tämänkin päivän toimintamme on rakentunut. Koskaan ei pidä unohtaa historiaansa ja sen mahdollistajia. Jokainen tämän perustan päälle vuorollaan rakentanut ja tässä ajassa rakentava, on jatkanut samaa prosessia, jossa edelleen on pohjana sama tahto tehdä oikein ja viedä eteenpäin päivästä päivään, usein varmaan myös hetkestä hetkeen, asiakkaitamme elämää.
Palkitsevaa on ollut se, että on voinut olla sivusta seuraajana, kun yksiköissämme on tehty upeaa työtä asiakkaittemme hyväksi. Olen tutustunut moniin hienoihin, upeisiin ihmisiin, joita en olisi koskaan tavannut, jos en olisi ollut juuri täällä. Kohtaamisissa ihmisten aitous on ihastuttanut.
Tosi ilahtunut olin, kun monien vuosien jälkeen toimistoon tuli henkilö, joka kysyi, vieläkö muistan hänet. Muistin, ja meillä oli hyvä keskustelu elämänkulusta ja miten tyytyväinen hän oli elämäänsä juuri niine kokemuksineen mitä hänellä oli.
Jään eläkkeelle hyvillä mielin, että olen saanut toimia osana lämmintä, ihmisiä arvostavaa työyhteisöä, jossa jokainen omalla panoksellaan voi viedä eteenpäin ja kantaa niitä, jotka siinä hetkessä, kun meille tulevat, tarvitsevat toisia ihmisiä.
Elämänrikkauteen mielestäni kuuluu erottamattomasti toisen ihmisen kunnioitus, toisen hyväksi toimiminen – emme koskaan tiedä milloin kukin vuorollamme toivomme ympärillemme parastamme tarkoittavia, ammattinsa osaavia läheisiä.
Jättäisin muistoksi ajatuksen, josta itselleni aikoinaan aukeni teemamme: Meillä kaikki voivat hyvin. Jokaisessa tilanteessa yritämme voida parhaalla mahdollisella tavalla. Tilanteemme voi olla vaikea, toivoton mutta siitä huolimatta tilanteeseemme peilaten, etsimme siihen kaiken mahdollisen toivon, hyvän, helpottavan ja voimia antavan, että pääsemme eteenpäin, voiden niin hyvin kuin tilanteessamme on mahdollista.
”Unelmoija voi paeta unelmiinsa elämän todellisuutta tai tehdä juuri päinvastoin: Käyttää unelmia luovana tienä todempaan elämään. Se, joka unelmoi on täynnä toivoa. Hän ei tyydy olosuhteiden orjaksi, vaan etsii keinoja ja mahdollisuuksia muuttaa olosuhteita paremmiksi. Sitä joka unelmoi, ohjaa sisäinen näky, joka syntyy uskosta elämään ja hyvästä unelmoidessamme olemme lähellä elämän uudistavaa voimaa.”
Jään lomalle 19.7.2021 ja siirryn sitä kautta eläkkeelle 1.10.2021.
Vilpitön kiitokseni teille kaikille, joiden kanssa olen saanut jakaa tätä työsarkaani, jossa olen ollut kuin kotonani.