Parsa on nyt unelma-ammatissaan lähihoitajana Treilillä

Parichat aloitti työt Treilin Impivaarassa, joka sittemmin yhdistyi Lamminrantaan. Reipas nainen teki myös opintojen ohella keikkatöitä Treilin muissa yksiköissä, kuten OttoFannyssa.

Parichat Kujansuu valmistui joulukuussa 2021 lähihoitajaksi Tampereen aikuiskoulutuskeskuksesta. Parsan polku lähihoitajan ammattiin ei ollut ihan suoraviivainen, mutta rekrytoivan koulutuksen ansiosta hän on vihdoin haaveammatissaan.

– Lukion jälkeen hain sairaanhoitajaksi, mutta jäin varasijoille. Hain myös Tampereen lähihoitajakouluun. Itse pääsykoe onnistui, mutta psykologin mukaan tarvitsin aikaa kasvaa henkisesti. Hän ei nähnyt minun soveltuvan alalle. Se musersi minut, mutta en luovuttanut.

Parichat teki kokeilupäivän silloiselle Sopimusvuorelle ja joutui myöntämään, ettei ollut vielä valmis hoitoalalle. 18-vuotias Parichat hautasi haaveen hetkeksi, ja haki toiseen toiveammattiinsa matkailualle. Sitten hän toimi yli 10 vuotta vastaanottovirkailijana.

Pääosa koulutuksesta on työssä oppimista

Koronan myötä Parichat jäi työttömäksi, ja päätti kokeilla kepillä jäätä – olisiko Treilillä kenties paikkaa hoiva-avustajalle. Unelma sai vihdoin tuulta alleen, kun Treilin rekrytointi- ja markkinointipäällikkö Juha Laakso ehdotti rekrytoivaa koulutusta.

– Rekrytoivan koulutuksen sisältösuunnitelmaa lukiessani ajattelin, että tämä saattaisi sopia minulle. Äitini kuoli yllättäen syksyllä 2017. Olisin halunnut hoitaa häntä vanhana, kuten hän hoiti minua ollessani pieni. Koulutuksen avulla ymmärsin, että voin taata Treilin kodeissa asuville ikäihmisille sellaisen loppuelämän, jonka olisin äidilleni suonut, Parichat sanoo.

Puolentoista vuoden intensiivinen koulutus koostui lähipäivistä ja työharjoittelusta. Vapaapäivinä Parichat ahkeroi palkallisissa vuoroissa, ja suoritti koulutuksen loppuun oppisopimuksella. Hänellä on ennestään myös lähiesimiehen tutkinto.

– Viihdyn Treilillä ja Lamminrannassa erinomaisesti. Pystyn vaikuttamaan paljon omaan tekemiseeni. Jos esimerkiksi haluan askarrella asukkaiden kanssa, saan askartelutarvikkeita. Ihanien työkavereiden avulla työ sujuu kuin tanssi. Naurua ja lauluakin riittää, myös asukkaiden kanssa. Saan myös työkavereilta tarvittaessa apua, ja annan sitä myös takaisin.

Miten taltuttaa kiireen tuntua? 

 Parichat hyödyntää lähihoitajan työssä aiempia työkokemuksiaan. Toimistorakennuksen siivous, tarjoilijan työt, keikkatyöt päiväkodissa sekä muun muassa autistisen pojan henkilökohtaisena avustajana toimiminen ovat kaikki laajasti katsottuna olleet ihmisten auttamista.

– Edellisessä työssäni vastaanottovirkailijana suljin oven työpäivän päätteeksi, enkä juuri ajatellut mennyttä päivää. Lähihoitajan vastuu jatkuu periaatteessa myös työpäivän jälkeen. Jos esimerkiksi jokin tärkeä asia unohtuu, siitä pitää informoida töihin. Kyseessä on kuitenkin ihmishenki. Tämä on saanut minut miettimään myös kiireen tuntua, Parichat sanoo.

Kiireettä voi lähihoitajan ammatissa luoda esimerkiksi pesulappujen loppuminen kaapista, juuri kun ollaan aloittamassa asukkaan aamu- tai iltapesua.

– Jos edellinen vuoro täydentää kaapin, seuraavalle ei tule kiirettä. Työhengen hyvänä säilyttäminen ja palaverit työpäivän alussa auttavat kiireen tunteen vähentämiseen. Eikä kannata tehdä kärpäsestä härkästä, vaan voi esimerkiksi täydentää kaapin itse. Palautetta on hyvä antaa ja vastaanottaa rakentavasti sekä ongelmia ratkoen.

Satunnaisesta kiireen tunnusta huolimatta Parichat kokee kuuluvansa Lamminrantaan, jossa hän saa olla oma itsensä. Työn myötä myös omat vahvuudet ovat tulleet tutuiksi.

– Kiireen tuntua vähentää asukkaisiin tutustuminen. Pelkkä äänenpaino voi heijastua asukkaiden oloon. Kun tunnet asukkaat, osaat kohdata heidät oikealla tavalla, mikä rauhoittaa heidän oloansa. Priorisointi ja asioiden ennakointi auttavat hahmottamaan sekä vähentämään kiireen tuntua. Sammuta pieniä palopisteitä ennen kuin ne leimahtavat tulipalokiireeksi, vinkkaa Parichat.