Hallitus kaavailee ensimmäisen sairauspoissaolopäivän muuttamista palkattomaksi omavastuupäiväksi. Muutoksen tavoitteena on karsia tarpeettomia poissaoloja ja järjestelmän väärinkäyttöä.
Jaettaessa julkisen talouden niukkuutta, työelämän lainalaisuuksia tulee tarkastella säännöllisesti. Kaavaillun muutosehdotuksen vaikuttavuus voidaan kuitenkin kyseenalaistaa, sillä se heikentää työkyvyn ylläpitoa, lisää sairastavuutta, heikentää entisestään työntekijöiden resurssipulaa ja lisää työelämän eriarvoisuutta. Lisäksi riskinä on, että sairauspoissaolopäivän laskentamallista tehdään niin monimonimutkainen ja raskas, että sairauspäivän palkkakuluista saatu hyöty siirtyy palkkahallinnan, palkanlaskennan ja hallinnon kuluiksi.
Työnantajan tehtävänä on tukea työntekijöidensä työkykyä. Tähän kuuluu mm. toimiva yhteistyö työterveyshuollon kanssa, varhaisen tuen keinot ja jatkuva vuoropuhelu yhdessä työntekijöiden kanssa. Vastuullisella työnantajalla on lukuisia muita keinoja aiheettomien poissaolojen ratkaisuksi kuin palkattomuus.
Palkattomuudella ei myöskään ratkaista Suomessa vallitsevaa työntekijäpulaa. Sote-sektorille rekrytoidaan jo nyt osaajia ympäri maailmaa. On vaikea nähdä, miten tällainen työelämän heikennys lisäisi houkuttelevuutta muuttaa työn perässä Suomeen. Toki palkattomuuden käytäntö on voimassa muissakin maissa, esim. Ruotsissa. Käytäntö ei kuitenkaan ole osoittautunut mutkattomaksi sielläkään, sillä karenssipäivän oikeudenmukaisen laskentamallin rakentaminen on osoittautunut työlääksi.
Suurimmaksi uhaksi palkattomassa sairauspoissaolopäivässä muodostuu kuitenkin työelämän ja ihmisten eriarvoistumisen lisääntyminen. Etätyön tekemisestä on muodostunut vakiintunut työskentelytapa niille ihmisille, joille etätyö on mahdollista. Lakimuutoksen seurauksena nämä työntekijät saattavat jäädä sairauspoissaololle vasta viimeisessä hädässä. Flunssaisena he voivat ottaa särkylääkkeen ja siirtää työpisteen Teamsiin kotisohvalle. Tätä mahdollisuutta ei ole kaikilla.
Ensimmäisen sairauspoissaolon palkattomuus osuisikin erityisesti hoitajiin, opettajiin, kuljettajiin, ruokatyöntekijöihin, tuotantotyöntekijöihin, eli niihin ihmisiin, joiden on toteuttaakseen työtehtävänsä siirryttävä työpaikalle. On iso mahdollisuus, että palkattomuuden vaikutukset kohdistuvat pääasiassa matalapalkkaisiin ammattiryhmiin vaikutusten jäädessä varsin vähäisiksi korkeampi palkkaisille.
Suomen suurin ongelma tässä ajassa on vastakkaisasettelun syventyminen. Kaikessa päätöksenteossa meidän tulisi välttää vastakkainasettelua ja rakentaa yhteenkuuluvuutta. Pienenä maana ja kansana meidän tärkein tehtävämme on eriarvoisuuden kuilun kaventaminen ja yhteyden vahvistaminen.
Kirjoittaja
Leena Lehtonen
- toimitusjohtaja
- 040 704 4280
- leena.lehtonen@treili.fi