Toimialajohtajamme Irja – ”38 vuotta Treilillä on ollut näköalapaikka mielenterveystyöhön”

Kun Irja Kauppila pohti uravalintaa 1970-luvulla, sairaanhoitajan ammatti ei ollut hänen ensimmäinen vaihtoehtonsa. Työ mielenterveyden ja kuntoutuksen parissa vei kuitenkin mukanaan ja monivaiheinen ura on huipentunut toimialajohtajan työssä.

– Alun perin minusta piti tulla sosiaalityöntekijä tai lastentarhanopettaja. Silloinen ammatinvalinnanohjaaja ehdotti sairaanhoitajan opintoja, joista voisin erikoistua sosiaalityöhön. Mietin, että miksipä ei. Äkkiäkös tuon koulutuksen tekee ja mietin sitten sen jälkeen, mikä olisi kiinnostavaa, Irja muistelee.

”Viehätyin kodinomaisuudesta ja siitä, miten ihmisiä arvostettiin”

Irja valmistui sairaanhoitajaksi 1978 ja muutamaa vuotta myöhemmin psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Vaikka kyseessä ei ollut Irjan kutsumustyö, arvostus ammattia kohtaan nousi opiskelun myötä. Vuonna 1981 hän aloitti työt mielenterveyskuntoutuksessa Sopimusvuori ry:ssä.

– Silloin minulle kirkastui, että tämä on se, mitä haluan jatkossakin tehdä. Sopimusvuoren toimintatapa oli jotain erilaista siihen verrattuna, mitä olin aikaisemmin somaattisella puolella nähnyt. Sopimusvuori oli tuolloin 11-vuotias alansa pioneeri, Irja kertoo.

Sopimusvuoressa Irja työskenteli ensin psykiatrisena sairaanhoitajana ja sen jälkeen 28 vuotta mielenterveys- ja päihdetyön yksiköiden johtajana. Viimeiset puolitoista vuotta hän tehnyt töitä toimialajohtajana. Kaiken kaikkiaan Irja on ollut saman työnantajan palveluksessa jo 38 vuotta, kun vuonna 2007 hän siirtyi Sopimusvuori ry:ltä Sopimusvuori Oy:n puolelle ja vuonna 2018 Sopimusvuori Oy muutti nimensä Treili Oy:ksi.

”Olemme tehneet suorastaan uhkarohkeita innovaatioita”

Irjan mielestä Treilille on Sopimusvuoren perintönä jäänyt intohimo asioiden toisin tekemiseen. Hän on kiitollinen siitä, että on saanut tehdä uransa yrityksessä, johon on sisäänrakennettu rohkeus toimia asioiden muuttamiseksi.

– Treilillä emme ole jääneet katselemaan sivusta, mitä muut tekevät, vaan olemme tehneet rohkeita innovaatioita. Perustimme muun muassa 90-luvulla kuntoutuskodin tavallisen omakotitaloalueen keskelle Tampereen Viialaan. Siihen aikaan se oli poikkeuksellista ja kohtasimme paljon ennakkoluuloja. Pioneerityö tuotti kuitenkin tulosta ja alueen asukkaiden pelot osoittautuivat vääriksi. Viimeisin rohkea vetomme on Opiskelijahelppari, joka tarttuu nuorten korkeakouluopiskelijoiden mielenterveysongelmiin ennaltaehkäisevästi, Irja sanoo.

”Maailma on muuttunut – ennen esimerkiksi viiltelystä ei puhuttu mitään”

Irjan ura sairaanhoitajasta toimialajohtajaksi on pitänyt sisällään eri hankkeiden vetämistä ja yksiköiden johtamista. Oman tehtäväkentän lisäksi myös maailma ja mielenterveystyö ovat muuttuneet vuosien aikana paljon.

– Maailma on paljon pirstaleisempi ja meillä on ongelmia, joita ei aikaisemmin diagnosoitu lainkaan. Ennen mielenterveyspuolella oli pääsääntöisesti skitsofreniaa ja muita psykoosisairauksista kärsiviä, mutta nykyään mielenterveysongelmien kirjo on muuttunut: esimerkiksi nuorten neuropsykiatriset ongelmat, autismin kirjo sekä epävakaus, johon liittyy viiltely ja itsetuhoisuus ovat varsin yleisiä elämää haittaavia sairauksia. En kadehdi tämän päivän nuoria, sillä maailma on nykyään vaikeasti hahmotettava, Irja pohtii.

”Satsaamme kuulluksi tulemiseen ja dialogiin”

Treilillä panostetaan työntekijöiden osaamisen lisäämiseen ja kouluttamiseen. Töiden ohella Irja on suorittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon. Irjan lisäksi Treilillä on myös muita pitkän uran tehneitä. Usein hän on pohtinut sitä, mikä on se liima, jolla ihmiset pysyvät Treilillä niin pitkään.

– Työntekijöitä on aina kunnioitettu ja arvostettu täällä. Meillä on tahtotila siihen, että kaikki voivat hyvin. Välillä on ollut kivisempiäkin aikoja, mutta päämäärä meillä on kuitenkin aidosti yhteinen. Se on todellinen vahvuutemme ja avoimeen työyhteisöön myös satsaamme, Irja sanoo.

”Olemme repsikkana kuntoutuksen kivisellä tiellä”

Kun Irjalta kysyy, suositteleeko hän mielenterveysalaa muille, seuraa hetken hiljaisuus. Asia on kinkkinen: toisaalta alaa vaivaa työvoimapula, mutta toisaalta hoitoalalle sopimattomia ihmisiä hakeutuu kouluihin ja töihin.

– Tässä työssä pitää olla valmis kohtaamaan keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä. On myös oltava aidosti kiinnostunut ihmisistä eikä saa pelätä haasteita. Toisaalta työ on myös todella palkitsevaa. Treilillä asiat ovat hyvin ja täällä ymmärretään se, että henkilöstö on onnistumisen tärkein voimavara ja työntekijöiden hyvinvoinnista huolehditaan, Irja miettii.

”Työssä palkitsevinta on ihmisyyden salaisuuteen pääseminen”

Irjan mielestä parasta työssä on aito kohtaaminen ja luottamuksen saavuttaminen ihmisiin, jotka ovat hyvin hauraassa tilassa. Ketään ei voi väkisin kuntouttaa, mutta avun ja tuen antaminen herkässä elämänvaiheessa voi olla käänteentekevää.

– Toivon antaminen ja rohkeus määrittävät työmme sisältöä, vaikka palkinto työstä tulee viiveellä. Muistan erään kerran, kun sain kännykkään kuvan vauvasta. Viestissä meillä asiakkaana ollut nuori lähetti terveisiä, että kun työsi on niin raskasta, haluat varmaan kuulla tarinan, joka on mennyt onnellisesti. Nuori kiitti, että oli saanut meiltä valtavan avun. Hän oli päässyt omille jaloilleen, mennyt naimisiin ja saanut vauvan. Monet muutkin nuoret ovat käyneet meitä jälkeenpäin tervehtimässä, että hyvin sujuu nykyään, Irja kertoo ja herkistyy.

”Aiheet eivät lopu, jos itselleen nauraa”

Kun Irjaa pyytää kertomaan hauskoja sattumuksia vuosien varrelta, hän muistaa niitä useita. Ihaninta on se, että asiakkaiden kanssa on naurettu yhdessä useasti. Iloisen naisen mielestä tärkein työkalu mielenterveystyössä on oma persoona ja huumori tulee hyvänä kakkosena.

– Kerran olimme nuorten kanssa Pyhätunturilla leirikoulussa. Minulla on paha korkean paikan kammo, ja luulin, että retki tunturin huipulle olisi loivaa mäkeä. Vastassa olikin pystysuora louhikko, jossa lopulta ryömin peloissani eteenpäin ja nuoret lohduttivat minua, että kyllä tästä vielä selvitään. Siinä menivät roolijaot hetkeksi täysin uusiksi. Tästä riitti yhteistä hauskaa pitkäksi aikaa, Irja muistelee ja nauraa.

”Lähden eläkkeelle urani huipulta”

38 työvuoden jälkeen Irja on siirtymässä eläkkeelle. Ensin edessä on kuitenkin ansaittu vuosiloma. Viimeisiä työpäiviä on vietetty Irjan toiveiden mukaisesti eri yksiköissä asiakkaiden kanssa kahvitellen – ilman pönötysjuhlia. Eläkkeellä energinen nainen aikoo puuhata samoja asioita kuin vapaalla nytkin: lukea, uida, käydä teattereissa, liikkua ja tavata ystäviä. Työt jäävät taakse hyvillä mielin.

­– Olen todella kiitollinen, että olen urani aikana saanut kehittyä ja minuun on luotettu. Treili on ollut mainio näköalapaikka koko alan kehitykseen, Irja summaa.