Median uutisoinnin mukaan osa hyvinvointialueista on lisännyt reippaasti vuokratyövoiman käyttöä alkuvuoden 2024 aikana. Kokonaisuudessaan vuokratyövoiman käyttö kääntyi alkuvuoden aikana hienoiseen laskuun, mutta hyvinvointialuekohtaiset erot olivat suuria.
Kaikkiaan hyvinvointialueet käyttivät vuokratyövoimaan tammi-heinäkuun aikana noin 300 miljoonaa euroa. Kun tiedetään, että vuokratyövoima on kustannuksiltaan jopa kaksin- tai kolminkertaista, on alkuvuoden aikana maksettu työvoiman hinnasta noin 150-200 miljoonaa euroa enemmän kuin ns. työsuhteisesta työstä. Kaikkinensa tämä ei ole mennyt itse työhön eli työntekijöiden palkkoihin, vaan osa summasta on mennyt henkilöstöä vuokraaville yrityksille välityksestä maksettuna korvauksena.
Sen lisäksi, että vuokratyövoima on selvästi kalliimpaa, on suuri riski myös siihen, että henkilöstövuokrauksella tehdyn työn tuottavuus on heikompaa. Tuottavuudella mitataan toiminnan tehokkuutta, panosten ja tuotosten välistä suhdetta. Tuottavuustarkastelussa panoksena ei niinkään ajatella euroja vaan esim. henkilötyövuosia. Hoitoalalla, missä henkilöstökulut ovat palvelutuotannon suurin kuluerä, henkilötyövuosien optimaalinen määrä on olennainen menestystekijä työn tehokkuuden näkökulmasta.
Vuokratyövoiman käytön riski heikompaan tuottavuuteen liittyy hoitotyössä ensinnäkin siihen, että suuressa osassa sote-palveluita asiakas- tai potilastuntemus on työn laadun perusta. Asiakastuntemus ei koske ainoastaan asiakasturvallisuutta vaan esim. ikäihmisten hoivatyössä laajassa kuvassa koko asiakkaan elämänkaaren tuntemusta. Toisekseen työntekijä, joka ei tunne työpaikan prosesseja ja käytäntöjä, saattaa joutua turvautumaan enemmän muun työryhmän apuun. On mahdollista, että vieras työntekijä kuormittaa työvuoron aikana työtoveriaan niin paljon, että kahden työntekijän todellinen työvuoron tuotos vastaakin vain 1,5 työntekijän panosta. Kolmannekseen vuokratyönvoiman käytöstä seuraa riski siihen, että erinäiset työtehtävät kasaantuvat vakituisen henkilöstön harteille. Työn vaativuus ja työtehtävät eivät välttämättä jakaannu tasan, mikä saattaa aiheuttaa eriarvoisuuden tunnetta työntekijöiden kesken.
Tämä kaikki johtaa neljänteen tuottavuutta heikentävään tekijään eli työelämän laadun laskuun. Työhyvinvointi on tuotantotekijä ja tuottavuustarkastelun merkittävä panostekijä. Tuottavuuden näkökulmasta vuokratyövoiman käytön pahin mahdollinen seuraus on se, että työhön, minkä aiemmin hoiti yksi työntekijä, tarvitaan 1,5 työntekijää. Työstä ei siis ainoastaan makseta enemmän vaan, kalliimmalla panoksella saadaan myös vähemmän aikaan. Julkistalouden tuottavuuden näkökulmasta tämä vie meitä väärään suuntaan. Hyvinvointialueet karsivat ostopalveluita, vaikka tuottavuuden yksi kalleimmista koneistoista, henkilöstövuokraus, raksuttaa koko ajan miljoonia ylimääräistä kulua. Vuokratyö ei yksinkertaisesti sovellu sote-sektorille ja ainoa ratkaisu on siitä luopuminen kokonaan.
Kirjoittaja
Leena Lehtonen
- toimitusjohtaja
- 040 704 4280
- leena.lehtonen@treili.fi